Tässä pari videota tytöistä. Ekassa Tyyni esittää huitomistaitojaan. Toisessa Humppa vähän jo lämpenee leikille ja alkaa vähän pomottaakin tytärtään. Harmi vaan, että videot jäivät vähän pimeiksi.

Tässä on kuvia Tyynille tekemästäni takista. Eli alunperin kirppikseltä ostettu fleece muotoutui mitä tyylikkäimmäksi koiran über-pakkaspäivien asuksi.

Ensimmäisessä kuvassa takki on vielä muokkamaton. Malli ei näytä liian innostuneelta takista tässä vaiheessa. Tässä näkyy miten paidasta tuli takki, eli eläimen etujalat vaan yhdestä hiha-aukosta läpi ja hiha poistetaan. Sitten leikataan paidan selkä auki ja ommellaan tiukemmalle kiinni.  Siinä ne ohjeet käytännössä ovat. Ihan itse sommittelin, kun en löytänyt tarpeeksi yksinkertaisia ohjeita.

Ja tässä lopputulos:

Ja sama toiselta puolelta. Harmi, että tietty ilta pimeni, kuten se nykyään tekee niin aikaisin, ettei saanut valoisampia kuvia.

Hyvää uutta vuotta!

Olemme toki jo aikoja sitten kotiutuneet takaisin Käpylään, mutta päivitys on jäänyt muiden kiireiden alle. Tässä tytöt jäällä Savonlinnassa, jossa pakkaset paukkuivat kovasti.

Palaan lisäkuvien kanssa piakkoin. 

Kaksi springeriä on nyt Savossa, vanhempieni huomassa. Oli kiva lähettää tytöt sinne, sillä tietää miten ne nauttivat siellä jäällä ja metsässä juoksemisesta. Ja oma pihakin on, toisin kuin täällä...  

Mutta kyllä kävi kunnon päälle, kun olin yksin kotona, sillä puoliskokin kävi risteilemässä. Ihan kamala ikävä koiria, ihan kuin olisi jossain horroksessa ollut ne pari päivää yksin. Onneksi jouluaattona pääsi hoitamaan omaa kummikoiraa. 

Tässä lumisia kuvia lumisista koirista.

Paljon lunta Käpylässä.

Lumessa on pehmeä telmiä.

Tyynin "heitä lumipallo"-katse.

Humpan "olen lumipallo"-olemus...

Pikapäivitys, vaan että kukaan ei luule, että blogi on hiljentynyt lopullisesti. Olen ollut itse kipeänä, joten koiratkin on ollut perushoidolla, eikä mitään jännää mistä kirjoittaa ole tapahtunut. Toisaalta niillä on ollut seuraa minusta, kun olen joutunut olemaan kotona.

Putkiremontti on alkanut talossamme ja kellarsita kuuluu piikkauksen ääniä. Ensin Tyyni luuli, että ne tulevat telkkarista ja vähän puhisi sille. Nyt jyrinään on jo totuttu. Onneksi niillä on luppakorvat, niin ne vaimentavat ehkä vähän....

Käytiin lääkärissä Viikin eläinsairaalassa näyttämässä Humpan selässä olevaa 4mm pattia. Se ei ole talirauhanen vaan ilmeisesti joku muu möykky. Niin pieni se oli, ettei kirugi halunnut ottaa näytettä, vaan puolen vuoden päästä pitää uudelleen näyttää. Aiemmin Humpalla on todettu sydämessä läppävuotoa, jota myös tarkkaillaan. Sitä pitää näyttää vuoden päästä. Sitten kun muistaisi kaikki nämä ja rokotus- ja madotuskerrat, niin hyvä. Blogi on tästäkin hyvä. Täältä voi tsekata milloin mitäkin tapahtui.

Täällä on lunta, pakkasta ja aurinkoista! Ihanaa. Koiratkin ovat ihan fiiliksissä, etenkin Humppa. Se saa hepuleita tuon tuostakin. Hellyyttävää seurata.

Jouluksi koirat menevät Savonlinnaan mummolaan reiluksi viikoksi ilman meitä. Varmasti nauttivat siellä, jos vaikka pääsisi jäälle juoksemaan.

Tässä Tyynin kuva uuden tietokoneen kameralla.

 Kallion koirakerhon sieniretki suuntautui Lopelle, jossa metsästettiin suppilovaveroita. Niitä löytyikin kiitettävästi, kiitos kokeneiden sienestäjien, joihin itse en lukeudu. Aiemmin kirjoitin jo retkestä, tässä tulee kuvia.

Metsästyksen uhrit:

Mökkimme lievän  savun ympäröimänä, joka tuli, kun jotkut eivät osanneet oikein sytyttää tulta kamiinaan.

Tyyni ja sisko Säde.

Humppa ja metsän antimet.

Tellu tyylikkäässä huivissaan, johon hänet oli puettu, jottei metsästäjät luulisi riistaksi.

Hector tutustuu Humpan private partseihin.

Kohta lähtee: Tellu ja Rauha!

Muutkin liittyvät bileisiin.

 Perjantaina 13.11. alkoi Tyynin pöksypäivät, eli juoksu. Housuissa on varaa valita. On kahdet farkut ja yhdet vaalenapunaiset housut, joissa on valkoinen pitsikoriste. Ne tuli ostettua vahingossa sinänsä, että se pitsi ei näkynyt paketissa päällepäin. Muuten olisi voinut jäädä ostamatta, kun ei olla Tyynin kanssa sellaisia pitsi-pinkki-tyttöjä. Mutta oikeastaan ne on aika hauska kontrasti, kun tuommoinen reipas tytönhupakko pitää semmoisia pöksyjä jalassaan.

 Blogi on hiljaisena, kun emänällä on kiirus. Ei ehdi kummia touhuamaan. Viime sunnuntaina tehtiin retki Espooseen, jossa käytiin juoksulenkillä Maky-kaverin kanssa. Hyvin meni juoksu, vaikka leikkikaveri juoksi vieressä. Humpalla oli havaittavissa lievää jäykkyyttä ilmassa lenkin jälkeisinä päivinä. Ei halunnut hypätä, vaikka miten yllytyin. 

Tyynin juoksua odotellaan, se tulee varmaan ihan pian.

Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on, että miten monta asiaa koirien pitäisi osata. Tai Tyynin lähinnä... Eilen kävin nimittäin juoksemassa koirien kanssa. Meillä on lainassa naapureilta juoksuvyö, joka on liian iso, mutta paremman puutteessa toimii. Tyyni on kiinni siinä tavallisen hihnansa kanssa, vaikka joustohihna olisi parempi. Humpan laitoin nyt ekan kerran fleksiin ja ensiksi se fleksi oli kiinni vyössä, loppulenkistä kädessä, kun se vähän painoi minua vasten. Tyyni vetää kovaa vauhtia edessä ja tähän liittyvät ne uudet käskyt.

Sen pitäisi tietää oikea ja vasen, koska jos tulee esim. T-risteys, niin sehän saattaa painella suoraan autotielle. Tai sitten se kääntyy haluamaansa suuntaan ja vauhdissa suunnanvaihto on hieman hankalaa. Sitten pitäisi osata pysähtyä käskystä. Ja hyvä olisi osata hidastaa myös, esim. liukkaassa alamäessä. Tyyni saattaa innostua alamäessä laittamaan hanat auki ja meikä suorastaan lentää perässä. Vauhtia tietty hieman hidastaa Humppa, joka tulee perässä ainakin alkulenkistä. Alkukankeudesta päästyään se parantaa asemiaan ja juoksee joko minun vierellä tai sitten spurttailee Tyynin viereen, mikä taas innostaa Tyyniä juoksemaan entistäkin kovempaa.

Muiden asioiden opetus on aika helppoa, mutta hidastamiseen en keksi helppoa keinoa. Ideoita?

Tässä pari syksyistä otosta Tyynistä.

Usein sanotaan, että emokoira opettaa pentunsa tavoille, jos ne asuvat samassa taloudessa. Ei tartte omistajan itse paljoa koulutella. Meillä asia pitää varmaan välillä paikkansa, mutta olen ollut huomaavinani myös toisen suuntaista opettamista. Eli Tyyni tekee jotain ja kas, kohta tekee Humppakin. Huvittavin esimerkki tästä oli tässä yhtenä päivänä, kun Tyyni seisoskeli tuossa ja Humppa tuli sen taakse seisomaan ja kohta huitaisi lastaan tassulla takalistoon. Johan sai Tyynin huomion ja leikki alkoi. Tyynihän siis on oikea kissanainen, siihen malliin tassuillaan huitoo. Se huitoo kaikkea: koiria, ihmisiä, leluja yms. Takana tähän käytökseen on oma mokani, kun opetin sen antamaan tassua. En tiennyt, että se voi johtaa tällaiseen asioiden vaatimiseen huitomalla. Myöhemmin kaveri kertoi, että juu siksi me ei ikinä olla opetettu tassun antamista meidän koirille, kun aiemmin se meidän berni aina huitoi tassullaan. Eli ne yrittää tarjota sitä hienoa temppua, jonka ne osaa, joka tilanteessa. Humppa ei todellakaan ole ikinä huitonut mitään ja on enemmänkin sellainen jalat maassa-koira, vaikka tassua osaakin antaa. Nyt oli hassu nähdä se käyttämässä Tyyniltä oppimaansa huomion vaatimistapaa. Toivottavasti ei tule tavaksi.

Toinen paha tapa, mitä Humppa on alkanut uudelleen harrastaa, on  vieraita kohti hyppiminen. Lähinnä niissä tilanteissa, kun tulee vieraita kotiin. Vesipullo on taas ahkerassa käytössä. Ja ongelmaan on vastattu myös koulutushaasteilla, eli tyttöjen pitää istua eteisessä, kun avaan oven ja sitten ne saavat namit. Sen jälkeistä intoa vielä kun saisi karsittua, niin hyvä olisi. Vinkkejä anybody? Jos heittää namit muualle huoneistoon, se tietty virittää Tyynin vielä innokkaammaksi tulijaa kohtaan, sen jälkeen kun namit on löydetty. Ehkä vain rauhallinen käytös pitäisi palkita ja olla paljon nameja kädessä. Eli, kun tulette meille, niin pahoittelen jo etukäteen, että oven avaaminen hieman kestää!