Lähdimme Tyynin kanssa haku-leirille ilman suuria odotuksia ja tietoa koko lajista. Tiesin, että ihmisiä etsitään metsästä ja siinäpä se.

Perjantai-iltana meille kerrottiin perustietoa hausta. Perustarkoituksena on löytää kadonneita ihmisiä luonnosta. Meitä oli kai kymmenen koirakkoa, joista 4 ei ollut harrastanut lajia aiemmin, tosin yhden niistä omistaja oli edellisen koiransa kanssa. Rotuvalikoima oli laaja, kuten varmaan usein tämmöisissä nenää vaativissa harrastuksissa. Oli kaksi labradorin noutajaa, snautseri, portugalin vesikoira, hovawart, kaksi sekarotuista ja Tyyni. Unohdankohan nyt jonkun...

Lauantaina aloitimme kävelemällä metsästä valitun alueen läpi, samalla merkaten sivu- ja takarajat ja keskilinjan. Alueen tallaamisen pointtina on jälkien tekeminen, jotta koira ei rupea etsimään ihmisiä jälkien perusteella, vaan käyttää ilmavainua. Maavainulla jälkiä seuraten koira joutuisi juoksemaan hurjia matkoja, jos se seuraisi kaikki jäljet. Ilmavainu on nopeampi tapa haravoida tietty alue.

Tyyni odotteli aluksi autossa omaa vuoroaan, kun pääsin itse tosi toimiin. Piti mennä piiloon, matka kerrottiin ja suunta osoitettiin ja suuntasin puun taakse nököttämään. Koirat ilmaisevat kahdella tapaa löytäneensä ihmisen. Joko haukkumalla, kunnes ohjaaja tulee luokse tai ottamalla kaulastaa rullan löydön luona, viemällä sen ohjaajan luo ja näyttämällä reitin ihmisen luo. Kaikki leirillä jo hakua harrastaneet koirat olivat haukkuvia, joten rullakoira jäi vielä näkemättä. Oli aika jännä odottaa piilossa, että koira tulisi eteen ja alkaisi haukkua. Usein piti vielä laskea tietty määrä haukkuja, kunnes sai antaa pakasterasiasta koiralle sen herkut.

Tyyni sai tehdä lauantaina pari hakua ja sunnuntaina yhden, kuten kaikki koirat. Ensin maalimiehet (eli piiloissa lymyilevät ihmiset, naiset ja yksi mies oikeastaan) olivat ihan lähellä piilossa ja kävelimme vain muina miehinä heidän läheltään. Tyyni rupesi hakemaan maalimiehiä nopeasti, kun äkkäsi, että heiltä saa lihapullia. Se jäljesti välillä, mutta nosti hajuja myös ilmasta. Toinen reeni oli jo vaativampi, kun maalimiehet olivat kauempana. Kävelin Tyyni hihnassa keskilinjaa pitkin ja katsoimme milloin se ottaa hajun ilmasta. Sen huomasi helposti, kun pää kääntyi  nenän perässä yhtäkkiä. Sitten vain koira vapaaksi ja sehän lähti pinkomaan hajun suuntaan. Ja kovaa se juoksikin. Hauskan näköistä oli myös kun se juoksi maalimiehen ohi. Silloin se huomasi, että haju loppui ja teki 180asteen käännöksen nenän perässä jälleen. Tyyni irtosi hyvin, eli ei arastellut jättää minua, vaan juoksi innoissaan metsää ympäri. Aina välillä se laittoi pään alas ja alkoi jäljestämään, mutta se johtuu siitä, että olemme tehneet verijälkeä aiemmin. Suurimman osan ajasta se juoksi ilmavainun kanssa ja löyti maalimiehet nopeasti. Kokeilimme myös lähettämistä, eli koiran osoittamista tiettyyn suuntaan ja kyllähän se sinnekin lähti.

Tyyni sai tosi hyvää palautetta: kuulemma on luonnonlahjakkuus ja sillä on mahtava hajuaisti. Itsellä kun ei ole kokemusta lajista, niin en osannut sitä nähdä niin hyvin, mutta kyllähän se hyvältä näytti maallikon silmiinkin. Meille suositeltiin liittymistä pelastuskoiriin ja tosi mielelläni liittyisinkin, mutta kun tuo vapaa aika on niiiiin kortilla. Käytännössä tällä hetkellä minulla ei ole vapaata iltaa, muuten kuin viikonloppuna. Ja käsittääkseni reenit ovat viikolla. Ja ne vievät useamman tunnin, eli ei riitä, että ehtii vaikka seitsemäksi. Toinen ongelma on autottomuus. Reenejä on raunioilla, jonne pääsee kyllä bussilla, mutta luonnollisesti myös metsässä, joten sinne ei julkiset liikennevälineet kulje. Kiinnostus kyllä heräsi, sillä pidän kyllä metsissä puuhailusta ja se olisi koirille mitä sopivinta puuhaa, sillä siinä saisi käyttää nenää ja juosta metsässä. Ihan parasta siis! Kovasti pähkäilen saisinko muokattua kalenteriani niin, että pääsisin aloittamaan uuden harrastuksen, mutta huonolta näyttää toistaiseksi.

Tässä kuva Tyynistä haku-koirana. Laitan lisää kuvia myöhemmin.