Eli kotona. Paluu putkiremonttierakosta oli yllättävän hankala. Ei meidän ihmisten kannalta, vaan koirien. Aina niin harmoniset koiramme rupesivat tappelemaan. Useasti jopa. Kerran sängyssämme heräsin yöllä koirien otteluun. Ja sen jälkeen kyräilyä oli ilmassa ja rähinä laitettiin pälle vielä toisemman kerran. Pikku hiljaa tunnelma vaan sitten rentoutui ja nyt ei ole matsattu sen koommin, paitsi leikisti, ja sen kyllä erottaa siitä tosi tilanteesta. Kiristelyä kesti noin viikon pari muistaakseni. Tästä onkin jo aikaa, kun ollaan palattu nimittäin. Koti on kiva ja uudistettu koti eritoten.