Humppa ei suinkaan ole mikään vesipeto, vaikka rodun perusteella voisi niin luulla. Jos sillä on kuuma, se menee veteen kerran, ui pikku lenkin ja palaa takaisin rannalle. Jos jotain täytyy noutaa, niin sen se tekee rauhallisesti mahdollisesti useamman kerran vaadittaessa. Mutta missään vaiheessa se ei kirmaa veteen ja pärski siellä riemusta. Taipumuskokeissakin ekalla kertaa jäi läpi meno kiinni vedestä noudosta. Humppa ei nimittäin uinut vaadittua viittä metriä, sillä se näki, että tuuli tuo noutopukin rantaan, eli ei kannata hötkyillä sen perään. Humppa kävi hakemassa sen ihan kallion vierestä vedestä. Joten uusiksi meni se koe ja muutamalla harjoituskerralla saatiin Humppa menemään innokkaammin veteen miten jyrkästä rannasta tahansa. Kiitos The naapurin isän metsästysharrastukselle ja sieltä saaduille linnun siiville omatekoista riistapukkia varten.

Mistä pääsemme ystäväämme Telluun. Hän kirmaa tuossa alla olevassa kuvassa. Tellu ui innokkaasti ja häntä pystyssä. Se lähtee noutamaan veteen heitettyjä esineitä, mutta ei välttämättä tuo niitä rantaan asti. Se ei olekaan noutaja.

 

Ja alla pieni Tyynimme, joka vielä viikko sitten ei uskaltanut ruveta uimaan. Se kyllä meni veteen, mutta stoppi tuli siinä vaiheessa, kun jalat eivät yltäneet pohjaan. Nyt noutamisviettiä hyväksi käyttäen sekin este on voitettu. Tyyni ui, noutaa tosi innokkasti kaikkea sille heitettyä. Tyyli on vielä lievästi sanottuna huvittava, sillä se porskuttaa innokkaasti esinettä kohti pystyasennossa, etutassut vettä pärskien. Kun noudettava on saatu suuhun, se hieman rauhoittuu ja usein uima-asento korjaantuu normaaliksi koiranuintityyliksi. Olisi pakko saada tätä videolle. On vaan emäntä niiiiiin kiireinen, ettei ole ehtinyt semmoista hommailla. On vain ajan kysymys, milloin tämäkin hauska tapa jää pois, kun Tyyni tajuaa, miten voi uida nopeiten.