Keväällä 2003 sain aamuyöstä hartaasti odotetun puhelun. Olin varannut koiranpennun ja olin ensimmäisenä uroksen haluavien jonossa. Ensin odotettiin emon kiimaan tuloa ja sitten ultraa, jotta selviäisi näkyykö siellä ketään. Ja lopuksi pentujen syntymää. Ja kun se puhelin söi aamuviideltä, arvasin, mistä on kyse. Yllätyksenä tuli puhelun sisältö: seitsemän pentua, kaikki tyttöjä! Kasvattaja kysyi, josko suostuisin ottamaan tytön pojan sijaan, eikä vastausta tarvinnut miettiä. Pentua oli niin hartaasti odotettu, että sinä hetkenä sukupuolitoiveet haihtuivat sekunnin murto-osassa  ilmaan.

Kävimme katsomassa Humppaa useamman kerran ennen luovutusta.  7 tytöstä oma pentu valikoitui mummoni avustuksella. Vanhempani olivat printanneet netistä pentujen asentokuvat ja mummo sanoi, että ota f-pentu, se on nätein. Ja siitä tuli Humppa. Olin matkalla Meksikossa juuri ennen odotettua 7 vk:n ikää ja muistan matkalta lähinnä hartaan odotuksen, että aika kuluisi nopeammin, jotta pääsisi pian Suomeen omaa koiraa hakemaan.

Ensimmäinen automatka kotiin sujui, kuten monet myöhemmät asiat Humpan kanssa, rauhallisesti. Humppa nökötti sylissä, kuin olisi aina näin matkustanut. Ei vingahdustakaan. Sama toistui ensimmäisenä yönä. Otin pennun viereeni, sillä olin etukäteen päättänyt sen nukkuvan kanssani. Se ei päästänyt ääntäkään. Ja nukkui pitkään. Sekin on yksi Humpan loistopuolia. Se nukkuu niin kauan kuin omistajakin, usein jopa pidempään.

Humppa oli myös varhaiskypsä. Varmaan se leikki pentujen lailla ja teki kolttosia (se söi seinästä tapettiin pikku aukon, ei muuta), mutta muistan siitä aina sen, miten rauhallinen se on ollut kaikissa eri tilanteissa. Se on ollut äänitysstudiossa ehkä 5 kuukautisena ja nukkui ääneti jaloissani niin kauan kuin minä äänitin osuuksiani. Sen voi viedä minne vain. Kerran käytiin kesäteatterissakin kahdestaan. Ihmiset aina luulivat sitä vanhemmaksi, vaikka se oli aivan nuori neito. Paitsi nyt, kun se on kohta oikeasti vanha. Ainakin se on keski-ikäinen.

Humpan ihanan rauhallinen luonne ja kasvattajan kiinnostus pennuttamiseen, sai meidät teettämään pentuja Humpalla.  Halusimme Humpalle kaveriksi toisen koiran ja ajattelimme, että se varmasti mielellään hoitaisi omaa pentuaan ja hyväksyisi sen lauman jäseneksi helpoimmin. Pennut syntyivät  ja kasvoivat kasvattajan luona. Niistä yksi tuli meille kotiin seitsemän viikon iässä. Ja se onkin aivan toisenlainen tarina.