Usein, kun koiran omistaja menee eteiseen päällysvaatteet päällä, niin koirat ovat jo kärkkymässä mukaan pääsyä. Meilläkin niin tänään. Sitten otin hihnat käteeni, mistä Tyyni kovin innostuu. Mutta mitä tekee Humppa? Se meni takaisin tuoliinsa makaamaan! Se siis ensiksi oli mukana tutkimassa mitä tapahtuu, mutta kun selvisi, että ulos olisi mentävä, niin äkkiä tutimaan. En lähde, se viestittää ja aika selvästikin vielä... Ymmärrän, että ulkona on kyllä aika ikävän märkää. Tietty sitä hiekkaa ja suolaa alkaa myös olla tiellä, kun lumi sulaa pois. Ne ehkä sattuvat Humputuksen tassuihin. Mutta silti... On se laiska. Ja omapäinen. Piti mennä tuolin viereen käskemään se ulos, ei riittänyt eteisestä maanittelut.

Tyyni taas on kunnostautunut laulajana. Erityisesti vierallessamme kummityttäremme luona (ennen olisin sanonut kavereidemme luona, mutta nyt heidät on täysi unhoutettu ollesamme pienen tytön kummeja jo kokonaiset kuusi päivää!). Siellä eteisessä Tyyni laulaa sellaiset jollotukset, että oksat pois. Se varmaan liittyy hieman ahdistukseen, että hänet jätetään sinne, niin kun on joskus tehty saunaan mennessä. Joten kun puen takkia päälle ja näytän lähtevältä Tyyni alkaa haukottelemaan hyvin äänekkäästi, josta tulee pikku hiljaa sellaista ulinaa. Se yrittää rauhoittaa itseään näillä haukoituksilla ja käskeä minua äänillään. Tavallaan olisi helppo opettaa se laulamaan käskystä, kun se niin innokkaasti sitä tekee (ja se kuulostaa todella huvittavalta!), mutta vaikka tämä minua muusikkona kiinnostaisikin, niin toistaiseksi olen saanut itseni pidättäytymään sen opettamisesta.