Eilen taas huomasi koirien luonne-eron. Metsässä oli iso kaatunut puu, jonka runko oli aivan liukas. Sen vieressä oli iso kivi, jolta pääsi rungon päälle kätevästi. Houkuttelin Tyynin puun rungolle ja se marssi siinä reippaasti edes taas. Kunnes tipahti maahan. Ja se runko oli aika korkealla, ehkä 130cm tai jotain. (Olen kuuluisa huonosta arviokyvystäni...) Mutta Tyyni pomppasi takaisin rungolle yritti kävellä sitä pitkin uudelleen. Ja jatkoi pomppimista iloisesti ylös alas taiteillen kannon päällä. Tyynin päätä ei huimaa korkealla.

Toisin kuin äitinsä. Humppa tekee sille opetettuja temppuja, kuten putken tai renkaan läpi meno ihan mukavasti, mutta kaikki ne on pitänyt erikseen opettaa ja totuttaa Humppa niihin asioihin. Se ei ole ollut suuren totuttelun takana, mutta se on lähtökohtaisesti epäluuloinen kaikkea ahtaissa paikoissa temppuilua kohtaan. Kerran koirapuistossa oli agilityn keinueste (kuten leikkipuistojen keinu, missä laudan molemmissa päissä istutaan) ja se tietty pamahti pahaa arvaamattoman koiran sitä tutkiessa. Tiedän, ettei sitä saisi kokeilla noin vain ilman apuja. Itse sillä leikin ja Humppa sai sätkyn. Se vältti koko puistoa siitä lähtien. Liekö siitä säikähtänyt, mutta sen jälkeen se on karttanut kapeita korkeita paikkoja. Olemme joskus kokeilleet agilityesteitä Humpan kanssa ja kaikki muut se uskaltaa mennä, paitsi puomin, keinun ja a-esteen. Joskus yritimme kaverini kanssa houkutella Humpan puomia kävelemään. Syötimme sille lihapullia ja kuivattua kalaa,  mutta tuloksena oli puomin päällä jököttävä koira, joka kieltäytyy syömästä herkkujaan. Se uskalsi kävellä hetken, kunnes päätti, ettei tämä ole vaivan arvoista. Leveitä korkeita paikkoja Humppa ei pelkää, sillä kerran kiipesimme korkealle lavalle  rauniokoirien harjoituskentällä, eikä se ollut moksiskaan. Se on se kapeus yhdistettynä korkeuteen.

Eilen kuitenkin Tyynin loikkiessa kannolla Humppa huomasi, että moisesta toiminnasta saa namia ja kehuja. Jotenpa se yritti tulla jaolle ja nousi sen puun rungon alla olleen ison kiven päälle. Se odotti siellä, kunnes huomasin sen kaihoisan katseen seistessä kiven päällä. "Katso, minäkin hyppäsin korkealle", sen katse sanoi ja se odotti kiltisti, että tulen palkitsemaan. Pitihän se palkita. Hellyyttävää toimintaa.

Tyyni näyttää tässä vanhassa kuvassa niin pieneltä ja viattomalta. Varmaan juuri herännyt.