Tänään satoi. Ja paljon. Ei edes kannattanut lähteä katsomaan onkohan nähdyn ilmoituksen pihakirppistä lähistöllä. Silti reippaana lähdin koirakouluun Tyynin kanssa. Puin sille päälle heijastinliivin, jos vähän pikkuisen selkää suojaisi. Ja kyllä se pysyi kuivahkona. Tyyni on niin ruipelo, että se helposti palelee.

Niin tuosta otsikosta... Olen ollut huomaavinani, että usein mitä aktiivisempi "koiraharrastaja" yksilö on, niin sitä epätyylikkäämpiä ovat hänen harrastuksessa käytettävät asunsa.  Huom, ei kaikki tietenkään, vaan jotkut. Eli en tarkoita juuri sinua! Ja  tietenkin sehän on toki vain käytännöllisyyskysymys. Kun joutuu ulkona kökkimään säällä kuin säällä ja joku saattaa hyppiä vasten rapaisilla tassuilla, niin aika nopeasti karisevat toiveet pitää yllä esim. valkoisia housuja. Onneksi en usein sellaisia toiveita viljelekään. Usein aktiiviharrastajilla on myös sellaisia liivejä, jotka puetaan ulkovaatteiden päälle, joissa on näppärästi taskuja, joissa voi säilyttää nameja ja leluja niin, että koiran pystyy palkitsemaan mahdollisimman nopeasti toivotunlaisesta käytöksestä. Joskus liivien takana on oman koirarodun kuva. Itselläni ei tällaisia ole. Mutta en sano, että jos joku minulle sellaiset hankkisi, ettenkö koulutuskentälle sellainen päällä saattaisi ilmestyä. Olen todella mukavuuden ja käytännöllisyyden haluinen ja se ajaisi tyylipistetoiveiden yli. Mutta en itse ole ajatellut sellaista hankkia. Onhan tässä myös otettava huomioon se, etten liiku autolla, vaan julkisilla kulkuvälineillä tai apostolin kyydillä, joten useampi sivullinen saattaisi joutua tahattomasti tyylittömyyden todistajaksi.

Tämä kaikki oli vain pohjustusta sille, että tänään todella olin kuin olinkin tyylittömien koiraharrastajien kärkijoukoissa. Laitoin nimittäin päähäni koirakouluun lähtiessä isoisän vanhan sydvestin. Sille, joka ei tiedä mikä se on, niin kerrottakoon, että suomeksi - sadehattu. Se on tumman vihreä, jossa lippa kiertää pään ympäri  jatkuen leveämpänä niskan puolella ja korvaläpätkin löytyvät. Ja mikä parasta, kun olin tulossa bussilla kotiin, niin ajattelin mennä keskiovien luo hyvissä ajoin seisomaan, kun bussi pysähtyi sopivasti valoihin, niin siinä kanssani seisoi tyylikkäästi pukeutunut nainen, jolla oli päässään samanlainen hattu!! Meinasin kommentoida, että hieno hattu, mutta en kehdannut...

Ja otsikon toinen aihe, eli sienestäminen, jota allekirjoittanut harrasti lauantaina vasta toisen kerran elämässään. Koirakoulumme järjesti nimittäin sieniretken Lopelle. Villi Pohjola vuokrasi meille mökin (mikä ihana nimi, mikä ihana ohjelma!), jossa osa porukasta yöpyi. Minä, Humppa ja Tyyni olimme vain päiväseltään ja pääsimme kätevästi edes-takaisin Humpan Säde-pennun omistajan kyydissä. Oli todella kiva, kun koirat saivat juosta metsässä ja leikkiä vapaana. Erittäin mukava oli nähdä Sädettä, joka muistuttaa todella paljon Humppaa ruumiin rakenteeltaan ja luonteeltaankin varmaan. Erittäin epämukavaa taas oli, että Tyyni tappeli vuorotellen lähes kaikkien retken koirien kanssa, eli Tellun kanssa lähtiessä matkaan, Säteen kanssa mökillä ja Rauhan kanssa poislähtiessä. Tilanteissa oli joko osallisena ruoka, tai lähinnä toivo siitä, tai leikki, jossa jollain meni herne nenään. Esim. Rauhan kanssa mukavasti alkanut leikki sai Rauhan jossain vaiheessa kiukustumaan ja Tyynihän vastaa tulella ja tappuralla. Ja vaikka Rauhan omistaja otti Rauhan pois, Tyyni meni perässä jatkamaan touhua. Tyynissä on latinoverta, veikkaan. Se myös leppyy nopeasti, aivan saman tien. Hyvä edes niin. No, onhan se teini-ikäinenkin, jos haluaa elättää toiveita, että se joskus ei jaksaisi enää räjähtää... Mutta kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä viikonloppu. Nyt saa nauttia väsyneiden koirien seurasta.

Vielä koirakoulusta: harjoiteltiin seuraamista, käännöksiä, kaukokäskyjä ja luoksetuloa. Tyynin seuraamisongelmaa (ei ole tarpeeksi lähellä ja suorassa) voidaan alkaa ratkomaan uusilla neuvoilla seurauttaa vain yksi tai kaksi askelta, vähän kuin siirtyisi vain perusasennosta toiseen. Ja naksutin on apuna siinä. Olen toiveikas. Se oppi pentuna seuraamisen huonossa asennossa ja nyt sitä on vaikea muuttaa. Mutta uusin tuulin sen haasteen kimppuun.