Ajattelin kirjoitella pientä yhteenvetoa ajastamme Jensin kanssa.

Tyynillä on outo tapa  isotella tietyille koirille. Ne koirat onneksi ovat yhden käden sormilla laskettavissa: omat sisaret Säde ja Milo sekä Jens, Bambu (sisarukset) ja Lento (sama koti Bambun kanssa). Lento on selvästi Tyyniä nuorempi, niin siitä johtunee siihen kohdistuva alistusvietti. Jensiä ja Bambua se on tavannut pienestä asti. Sisaruksiaan Tyyni toden teolla haluaa pomottaa ja on tehnyt sitä varmaan yhteisestä kehdosta asti. Sillä varmaan vain on semmoinen johtajan luonne. Onneksi se haluaa alistaa vain tuttuja koiria. Nämä tietyt tyypit nähdessään se saattaa laittaa selkäkarvat pystyyn ja jäykistelee koirien ympärillä. Koirapuistoon mennessä tai tuntemattomampia tavatessaan se on mukava kaikkien kaveri. Tutkimattomat ovat Tyynin tiet. Mutta ehkä tapa on hieman vähentymässä, koska viimeksi se ei kyyräillyt Lentoa kohdatessamme. (Antoi kylläkin selkään sille, kun se erehtyi samaa keppiä jahtaamaan liian lähellä...)

Tämä pitkä johdanto siihen, että ensin Tyyni ei olisi halunnut Jensiä kotiimme oleilemaan. Tai halusi näyttää sille, että täällä et sitten rieku, minun kotini on tämä! Kahdesti se antoi sille kyytiä parina ekana päivänä, mutta sitten helpotti. Jens olikin pikkuhiljaa oikein haluttua kamaa. Jensiä vähän tietty arvelutti, kun Tyyni oli ensin ollut niin julma ja seuraavana päivänä tuli kylkeen viereen. Näytti siltä, että Jens ei oikein tiennyt miten päin olisi.

Loppuajasta (Jens oli meillä 13 päivää) Tyyni ja Jens olivat parhaat kaverit. Jens vaikutti hieman pihkaantuneelta Tyyniin, niin tarkasti se pihalla sen perässä viipotti ja huusi. Huusi, eli ajohaukkui. Jos Tyyni otti muutaman juoksuaskeleen puskaan päin, niin Jens huutaen perässä. Ne olivat todella kuin majakka ja perävaunu. Jensin haukkuminen ja ulvominen yltyi mitä pidemmälle päivät menivät ja viimeisinä päivinä Humpan ja Tyynin leikkiessä  Jens möykkäsi koko ajan vieressä. Jensin sanainen arkku niin sanotusti aukeni aukenemistaan. Hauskaa, mutta hieman rajoittavaa, esim. iltaisin, jos antoi koirien juosta vapaana jossain ulkona, niin saattoi hieman melu haitata lähimestoja. Otin videokuvaa asiasta ja joskus sen tänne laitan. Sanotaanko syyskuun toisella viikolla viimeistään.

Kolmen koiran taluttaminen on helpointa niin, että ne pitää samassa kädessä kaikki kolme. Tyyni osaa hyvin kiertää oikealle puolelle tarvittaessa, Humppakin auttavasti. Jenskin vaihtaa puolta kun hihnasta ohjailee. Eteenpäin meno sujuu hyvin, mutta välillä oli hieman leveä kuljetuksemme ja jos piti pysähtyä juttelemaan tms. niin saattoi pientä solmun poikasta tulla ympärille. Ja hankalinta oli, kun piti koiria vapaana, niin hihnat kädessäni menivät uskomattomille kimuranteille solmuille.

Täytyy vielä todeta, että Jens on hyvin sopeutuvainen ja helppo koira tavallaan, mutta myös järjettömän omatahtoinen. Yritin imuroida ja herra ei voi liikahtaakaan. Vaikka tökkäsin imurilla, niin ei. Piti nostaa liikkeelle.  Kuulemma sisko Bambu tekee samaa. Pitää huutaa, että SIIRRY!!!!!!!, niin sitten saattaa nousta. Hihii. Ja sänkyynhän Jens tuli. Vaikka laittoi alas, niin hetken päästä uudelleen. Ja sehän ei hyppää, se kiipeää.

Pienimuotoinen koirahotellitoimintamme jatkuu, sillä nyt kylässä on Tellu, kylläkin vain pari päivää. Tellun Tyyni hyväksyy mukisematta, onhan se vähän kuin sen täti. Ja  arvoasteikossa jossain paljon Tyyniä korkeammalla...