Onhan se tiedossa, että koirat ovat usein ahneita, varsinkin nämä springerit. Tänään se taas tuli todistettua.

Törmäsin kävelylenkillä Puoliskon kaverin. Tämä nautti auringonpaisteesta puiston penkillä ja jäin siihen hetkeksi juttelemaan. Jossain vaiheessa kaveri huudahdi, että hei, se syö mun eväät. Ja kukas muu, kuin Humppa, oli mennyt kaverin kassista tonkimaan ruokaa. Koiran suussa oli sämpylän yläpuoli, sekä kinkku ja sulatejuusto. Sämpylän reunat näkyivät koiran suun ulkopuolella. Se ei ehtinyt pureskella sitä, kun säntäsin perään. Onneksi se antoi ottaa itsensä kiinni, kun minulla oli kourallinen täynnä nameja. Humppa selvästi jäi vähän epäröimään, että söisi kumminkin sen sämpylän, koska ei ottanut nameja kädestäni, vaan törötti paikallaan leipä suussa. Painoin leuat auki ja sain vaivalloisesti ongittua sämpylän sen suusta. Se oli lähes ehjä: yksi kohta siitä oli enempi kastunut ja menettänyt muotoaan. Kaveri harmitteli, että siihen meni eväät, mitkä piti ennen punttista syödä. Tai jäihän hänelle sämpylän alapuoli, mutta kun yläpuolessa oli kaikki täytteet. Palasin hänen luokseen ja sanoin, että tässä tämä on koiran suusta pelastettuna, mutta tuskin tätä takaisin haluat. Kaveri kuitenkin yllätyksekseni otti sämpylän ja poistettuaan revenneet reunan totesi, että ei se ole mennyt miksikään ja pisti sen poskeensa. Hyvää leipää, kun kaikille kelpaa.

Alla Humpan synttärikakku vuodelta 2007.

Ja tässä sankari nauttii herkkuaan. Huomatkaa takana kummikoirani Jens. Sillekin taitaisi kakku maistua.