Tunnollista koiran omistajaa koetellaan. Olen nimittäin estynyt käyttämään koiriani toistaiseksi. Vaikea sanoa kauanko tämä olotila kestää, mutta veikkaan alle viikkoa. Jos olisi pieni hintelä vetämätön koira, niin ulkoilutus onnistuisi aiemmin, mutta kun on kaksi keskikokoista, joista toinen suht. innokas... Joudun myös liikkumaan kotona suihkupullo käsissäni, jotteivat tytöt innoissaan hyppisi minua vasten.

Onneksi on puolisko, joka tietenkin hoitaa koiria, mutta on se silti ankeaa, kun ei voi tehdä muuta, kuin vierestä katsoa. The naapurikin on jo kerran auttanut ja isäni aikoo liittyä huoltojoukkoihin huomisiltana, vaikka välimatkaa on 350km.

Olen jopa ilmoittautunut koirakoulun haku-leirillekin ensi viikonlopuksi, joten siihen mennessä toivon kuntoni parantuneen. Tyynin kanssa olisi tarkoitus lähteä oppia hakemaan. Pahimmassa tapauksessa osaanoton leirille voi perua. Tällä hetkellä se leireily tuntuu utopialta, mutta kaipa se tästä lähtee uuteen nousuun.