Kaikki muistavat tarinan prinsessasta herneestä, joka oli prinsessan patjojen alla, eikä hän pystynyt nukkumaan. Humppa on sukua sille prinsessalle. Jos sen turkkiin jää jumiin takiainen tai tikku, se ei pysty liikkumaan, vaan yrittää itse repiä roskat pois tai odottaa minun auttavan. Kyllähän se varmaan inhottavilta tuntuu, kun takut vetävät ihoa. Tyyniä taas ei roskat haittaa. Koirat olivat yhdessä käyneet takiaspuskassa  ja sen jälkeen kävellessämme pysähdyimme ehkä kymmenen kertaa, kun Humpan turkkia piti selvittää. Tyyni kerran raapaisi itseään hassun näköisesti ja jatkoi matkaa. Perillä huomasin Tyynin olevan täynnä takiaisia. Ei haitannut menoa.

Tässä prinsessat patjallaan. Tai no, meidän patjallamme. Meillähän koirat ei mene sänkyyn! Paitsi silloin kun silmä välttää.

Joskus väsyttää. Aika useinkin. Humppa näyttää mallia.